Kotikatu Haagan yksikönpäällikkö Eino Vesan kanssa jutustellessa tulee selväksi, että vierivä kivi ei sammaloidu. Hän oli marraskuussa 1990 silloisen Kh-kiinteistöpalveluiden eli nykyisen Kotikadun ensimmäinen palkattu työntekijä.
Tämän persoonallisen monitoimimiehen mielestä työssä on parasta, kun saa olla asiakkaille avuksi ja oppia uutta – joka viikko vielä 30 vuoden jälkeenkin.
– Tällä alalla itselle pieni rutiinityö on usein asiakkaalle arjen iso harmi, joten mieltä lämmittää, kun pystyn auttamaan; on kyseessä sitten vuotava WC tai tukkeutunut keittiön viemäri. Asiakkailta sekä kollegoilta saatu kiitos merkitsee minulle yhä eteenpäin motivoivaa voimaa, Eino pohtii.
Onnenkantamoisesta oikeille urille
Silmäkulmassa on pilkettä, kun Eikka toteaa olevansa ”Haagan liikkuva tähti”. Vaikka konkarilta luonnistuvat sujuvasti paperihommat tarjousten laadinnasta keikkatöiden raportteihin, niin sormet syyhyävät kentälle.
– Tunnistin jo nuorempana, että vaihteleva työnkuva ja liikkuvat ulkohommat ovat minun juttujani, joista aidosti myös nautin. Alueemme kattaa tällä hetkellä yli 100 kerros- ja asuintaloa, joten päivät hujahtavat huolehtien vikailmoituksista sekä normaalista huoltomiestoiminnasta. Aamuisin katson, että tehtävät jakautuvat tasaisesti tiimin kesken ja hoidan yhteyksiä isännöitsijöiden sekä aliurakoitsijoiden kanssa. Tilaan ja haen tukusta välineitä, korjaan ja huollan kalustoa niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät, ajan ja auraan traktorilla sekä tarvittaessa tartun haravan, harjan taikka lumilapion varteen, Eino listaa yksikönpäällikölle mieluista savottaa.
Se, mistä kaikki sai 30 vuotta sitten alkunsa, olikin sattumien summa, johon linkittyvät vahvasti niin koiranpennut kuin vaimotkin.
– No kyllä, istuin nimittäin koiranäyttelyn ulkonurmella Kh-kiinteistöhuollon toisen perustajan, Kimmo Helasuon kanssa. Siinä katsoimme, miten vaimomme esittelivät kehässä saksanpaimenkoiria, jotka olivatkin samasta pentueesta. Kimmo otti puheeksi, että heidän tuore yrityksensä kaipaisi huoltomiestä. Koska en siltä istumalta osannut vastata, niin sain soiton seuraavalla viikolla, että tuletkos vai et?, Eino hymähtää.
Aistit avoinna uuteen ei tipahda kelkasta
Pitkä ura on monelta kantilta arvokas: näkee, miten maailma kehittyy ja tavat käytäntöineen sen mukana. On myös jotain pysyvää, kuten osa hoidettavista taloyhtiöstä, jotka ovat seuranneet Einoa kaikki vuosikymmenet.
– Siinä on mukana onnea ja ylpeyttäkin, kun pihalla tervehdin äitiä, jonka muistan jo lapsena työnnelleen nukenrattaitaan. Sen verta tutuksi maamerkiksi olen pakettiautoni kera muodostunut, että ikään katsomatta asukkaat uskaltavat tulla jutustelemaan ja kuulumiset vaihdetaan ilolla puolin sekä toisin.
Uran alussa Einon taskussa hälytti hakulaite, josta näkyi puhelinnumero, mihin soittaa. Piippaus oli merkki napata kolikot kojelaudalta ja suunnata puhelinkoppiin kynän ja paperin kanssa.
– Vaikka menneessä onkin astetta kiireettömämmät kultareunukset, niin kyllä nykyajan tekniikka ja työvälineet säästävät sekä aikaa että ihmistä. Esimerkiksi lehtipuhallin on korvannut ulkoalueiden työläät haravoinnit ja kännyköiden sekä modernin työnohjausjärjestelmän avulla tarvittaessa koko yksikkö saatetaan ajan tasalle sekunneissa.
Tekniikan ja laitteiden kehitys asettaa toisaalta myös haasteensa, eikä uuden edessä pärjää sulkemalla silmänsä.
– Parastahan tässä on, että pääsee itse kehittymään maailman mukana ja haastamaan hoksottimensa uudella. Eihän se aina helppoa ole kaltaiselleni vanhalle jäärälle, mutta peräänkuulutan omallekin tiimilleni aina, että uskaltamalla kysyä apua ja neuvoja osoittaa oman viisautensa – eikä päinvastoin kuten usein pelätään.
Tapetilla turvallisuus ja oikeat työmenetelmät
Kotikatulaisuus merkitsee Einolle hyvää, luotettavaa työpaikkaa kuin myös turvallisuutta, joka huomioidaan arjessa monin tavoin.
– Kotikadulle on kasvanut isot hartiat, mutta paikallisuutta arvostava perusta on pysynyt. Kun tekee työnsä hyvin, ei tarvitse pelätä, onko hommia vielä huomenna; jos jostain syystä omalla alueella hiljenisi, niin yrityksen sisällä voi siirtyä tuuraamaan toiseen yksikköön.
Kasvaneet resurssit tarkoittavat käytännössä myös mahdollisuutta satsata työmenetelmiin, -vaatteisiin, -välineisiin kuin koneisiinkin. Asiat hoidetaan ammattitaidolla, ajallaan ja päivän päätteeksi kotiin päästään lähtemään terveenä.
– Kotikadun myötä työvaatteet ovat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin, ja nyt on itselläkin turvallisempi olo, kun kunnon heijastimet herättävät huomion. Yhteistyö eri yksiköiden kanssa hyödyttää liikkuvan henkilöstön lisäksi myös kaluston käyttöä. Meillä on esimerkiksi Kannelmäen kanssa yhteinen lakaisukone, jota ei tarvitse seisottaa tallissa, vaan se on tehokkaasti molempien hyödyksi, Eino kertoo.
Oma sairaus herätti työhyvinvoinnin tärkeyteen
Sairastuminen leukemiaan vuonna 2012 kolautti Einon arvomaailmaan jäljen, jota hän kantaa aina mukanaan. Parantumisen myötä syntyi vahva ymmärrys siitä, että työhyvinvointi on paljon enemmän kuin kuukausittainen palkkakuitti.
– Jokainen meistä tuo myssyssään välillä töitä kotiin tai toisinpäin. Siksi koen tärkeäksi, että meillä on hyvä porukka ja reilu ilmapiiri, missä asioista voi kertoa urakoiden ulkopuoleltakin. Toki olen myös kiitollinen, että edelleen pystyn olemaan mukana vaikuttamassa näinkin aktiivisesti. Sanoisin, että tämä työ pitää ihmisen vireessä – nyt ei olla edes iltapäivässä, ja aktiivisuusrannekkeeni mukaan jo 72 % päivän liikunnasta olisi kuitattu.
Rakkaudesta lajeihin ja lemmikkeihin
Kiinteistöhuolto on asiakaspalvelua parhaimmillaan, jota karvaiset, suomuiset tai sulkaisat ystävämme vielä värittävät.
– Erityisesti eläinten aiheuttamat kommellukset ovat iskostuneet mieleeni. Esimerkiksi ilmastointihormeista on löytynyt erilaisia siivekkäitä variksista alkaen, ja viime kesänä pelastin rantakäärmeen, joka oli onnistunut luikertelemaan autohalliin. Kerran taas olin rappukäytävässä, kun asukas juoksi ulos asunnosta lapsi sylissään huutaen, että heille on lentänyt fasaani sisälle olohuoneen ison ikkunan läpi. Pökerryksestä selvittyään fasaani päätti tehdä lähempää tuttavuutta ympäri asuntoa ja mulisti kaikki kristallivaaseista leluihin. Sain saateltua linnun onnellisesti ulos, mutta taatusti yhtä hölmistyneinä toisiamme hetken katselimme, Eino nauraa.
Kun on aika vaihtaa vapaalle, hän suuntaa kalastuspuuhiin oman kodin lähijärvelle, jousiampumaan tai kävely- ja metsälenkeille perheen ja kolmen koiran kera. Jos säät eivät suosi ulkoilua, niin puulämmitteinen omakotitalo tarjoaa kyllä loppumatonta puhdetta.
– Meillä on myös vaimon kanssa molemmilla omat kennelimme ja näyttelyhommat ovat tulleet tutuksi ympäri Suomea ja Eurooppaa myöten. Oma koirani on rodultaan länsisiperianlaika, ja se viihtyy hyvin metsässä. Tulevaisuudessa olisikin tarkoitus opiskella itselleni metsästyskortti. Katsos, ihminen ei muutu tapetinväriseksi, kun harrastukset tuovat eloa ja iloa, Eino päättää leveästi ja lempeästi hymyillen.
Kiitos Eikalle menneistä ja tulevista työvuosista Kotikadulla!
